Ähtärissä on käynnistynyt Suomen huoltovarmuus ja maaseutu -hanke, jota hallinnoi Ähtärin Zoo Resort Oy. Hankkeen tavoitteena on lisätä kansalaisten, yhdistysten ja yritysten tietoisuutta sekä valmiuksia maaseudun huoltovarmuuden kehittämiseksi. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Kuudestaan ry:ltä.
Huoltovarmuus tarkoittaa varautumista kriiseihin ja häiriötilanteisiin sekä elintärkeiden toimintojen turvaamista poikkeusoloissa. Tarve pitkäjänteiselle, eri toimijat kokoavalle työlle on kasvanut entisestään pandemian, geopolitiikan jännitteiden ja sään ääri-ilmiöiden myötä. Suomen huoltovarmuus ja maaseutu -hankkeessa pyritään täydentämään kuntien ja valtion lakisääteisiä varautumistehtäviä ja rakentamaan vahvoja verkostoja, jotka kykenevät toimimaan yhdessä kriisitilanteissa.
– Maaseudulla huoltovarmuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että pystymme turvaamaan elintärkeät palvelut, ruoan, veden, sähkön, lämmön ja terveydenhuollon – myös poikkeusoloissa, painottaa projektipäällikkö Jari Niskanen.
Aloitusseminaari kokosi laajan joukon huoltovarmuuden asiantuntijoita
Hankkeen aloitusseminaari järjestettiin Ähtärissä 31.10. Tilaisuus kokosi yhteen valtakunnallisia ja seudullisia toimijoita, asiantuntijoita ja viranomaisia. Päivän aikana huoltovarmuutta tarkasteltiin niin lainsäädännön, kuntien varautumisen, kriittisen infran, logistiikan, ruokaturvan, puolustusvoimien kuin kansalaisten oman varautumisen näkökulmista. Tilaisuuden moderaattorina toimi kansanedustaja Mikko Savola.
Ensimmäisen puheenvuoron piti Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Heli Seppelvirta, joka korosti maaseudun keskeistä merkitystä Suomen huoltovarmuuden perustana. Seppelvirta toi esille, että huoltovarmuuden käsite on muuttunut, se ei tarkoita enää pelkkiä varastoja ja varasuunnitelmia, vaan kykyä ylläpitää elinvoimaa, tuottaa ruokaa ja huolehtia toisistamme. Poikkeusaikoina elintärkeä talkoohenki on edelleen voimissaan maaseudulla.
Huoltovarmuuslainsäädäntö uudistuu – yhteistyön merkitys korostuu
Hallitusneuvos Eeva Vahtera avasi puheenvuorossaan huoltovarmuuteen liittyvän lainsäädännön uudistamistyötä ja sitä, miten huoltovarmuustoiminta Suomessa on organisoitu. Huoltovarmuuslainsäädännön ajantasaistaminen on tärkeää, jotta pystytään vastaamaan muuttuneen toimintaympäristön vaatimuksiin.
Vahtera korosti, että huoltovarmuus on kaikkien yhteinen asia. Se perustuu viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistyöhön. Yhteistyömalli näiden tahojen välillä toimii hyvin, mutta aina on kehitettävää. Myös varmuusvarastojen rooli on poikkeusoloissa tärkeä ja korona-ajasta saatiin varastojen käyttöön ja hallinnointiin tärkeää oppia. Lisäksi kansalaisten on tärkeää varautua itsenäisesti esimerkiksi 72 tunnin kotivaralla. Tuoreiden tutkimusten mukaan positiivista kehitystä on tapahtunut viime aikoina kotitalouksien varautumisessa: yli puolet suomalaisista selviäisi 72 tunnin häiriötilanteesta, mutta työtä riittää edelleen.
Huoltovarmuus nojaa kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen
Huoltovarmuuskeskuksen Nuutti Nikula esitteli Suomen huoltovarmuuden kokonaiskuvaa ja verkostomaista toimintamallia, jossa kaikki keskeiset sektorit, esimerkiksi elintarvikehuolto, energia, logistiikka, terveydenhuolto, finanssiala ja teollisuus toimivat tiiviissä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Keskeisiä uhkakuvia esimerkiksi sodan ja pandemian ohella ovat kansainvälisen kaupan häiriötilanteet.
Nikula korosti puheenvuorossaan pitkittyneiden kriisien haastavuutta, joihin varautumisen tärkeys on osoitettu viime aikoina Ukrainassa. Hän toi esiin, että Suomessa on varauduttu jo vuosikymmenten ajan hyvin 3–6 kuukauden poikkeusoloihin, mutta jos kriisi pitkittyy yli vuoden mittaiseksi, tarvitaan uusia rakenteita ja pitkäjänteisiä tuotantovarauksia. Tämä on tulevien vuosien suurimpia kehitystehtäviä.
Myös digitaalinen huoltovarmuus on äärimmäisen tärkeää ja vaatii jatkuvasti uusia järjestelyjä ja yhteistyötä. Ylipäätään toimintaympäristön muutos edellyttää varautumisen vahvistamista sotilaallisten keinojen ohella monella muullakin sektorilla. Esimerkiksi elinkeinoelämän rooli on huoltovarmuuden turvaamisessa keskeinen. Suomen varautuminen herättää kansainvälistä mielenkiintoa ja antaa merkittäviä vaikuttamismahdollisuuksia.
Kunnat ovat paikallisen huoltovarmuuden etulinjassa
Ari Korhonen Kuntaliitosta kävi läpi kuntien roolia huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden turvaajina. Kunnat vastaavat arjen kriittisestä infrastruktuurista ja niiden toimivuus on ratkaisevaa kaikissa tilanteissa. Varautumisen osaaminen keskittyy usein suuriin kaupunkeihin, mutta Korhonen näki tarpeellisena vahvistaa myös pienempien kuntien resursseja.
Yhteistyö on tärkeää, esimerkiksi mahdollinen vesihäiriötilanne vaikuttaa useampaan kuntaan. Hybridivaikuttaminen, kyberuhat ja kriittisen infran suojaaminen ovat keskeisiä tekijöitä huoltovarmuuden kannalta tänä päivänä.
Kommenttipuheenvuoroissa ja paneelikeskustelussa nousi esiin maaseudun korvaamaton rooli kriiseissä
Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö Stiina Haaso kertoi kommenttipuheenvuorossaan, että suomalaiset ovat tottuneet turvautumaan maaseutuun vaikeina aikoina: sotien aikana evakot sijoitettiin kyliin ja maatiloille. Myös korona-aikana väestö hakeutui pois kaupungeista. Mökkien ja kakkoskotien merkitys on keskeinen poikkeusoloissa ja maaseutupaikkakuntien väkimäärä kasvaa merkittävästi. Haaso korosti, että resilienssiä mitataan monella eri tasolla. Myrskyt ja sähkökatkot ovat opettaneet suomalaisille varautumisen perusteita ja monella maaseudun kotitaloudella aggregaatti hyrähtää käyntiin tilanteen vaatiessa.
Haaso esitti myös kysymyksen siitä, miten viranomaiset tunnistavat ne ihmiset, jotka eivät selviä 72 tunnin häiriötilanteesta omin avuin, sillä huoltovarmuuden näkökulmasta juuri he ovat kriittisessä asemassa. Haaso päätti puheenvuoronsa muistuttamalla, että kriiseissä keskeinen rooli on heillä, jotka tekevät käytännön työn: muonittajille, tuottajille ja toimivalle ruokaketjulle, jotka löytyvät maaseudulta.
Paneelikeskusteluissa kuultiin puheenvuoroja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen pelastusjohtaja Harri Setälältä, maalaislääkäri Tapani Kiminkiseltä, Räjähdekeskuksen johtaja Vesa Kivelältä ja yrittäjä Marko Vainionpäältä.
Keskustelussa korostui vahvasti maaseudun resilienssi ja omatoiminen kriisinsietokyky. Kun kriisi tulee, ihmiset hakeutuvat sinne, mistä löytyy turvaa, ruokaa ja yhteisöllisyyttä. Usein se tarkoittaa maaseutua. Keskusteluissa käsiteltiin muun muassa kriittisten materiaalien saatavuutta ja maaseudun kykyä ottaa vastaan väkeä kriisitilanteissa. Erilaisiin skenaarioihin on tärkeää varautua ja tilanteita tulee harjoitella yhteistyössä. Lopuksi panelistit antoivat tavalliselle kansalaiselle käytännön vinkkejä poikkeusoloihin varautumiseen. Arkisiin vinkkeihin lukeutuivat polttopuita täynnä oleva liiteri, 72 tunnin kotivara, käteinen raha lompakossa ja riittävä määrä bensaa tankissa.
Kansanedustaja Mikko Savola kiitti avausseminaarin laajaa sisältöä ja muistutti, että oppia Ukrainan sodasta on tuotu määrätietoisesti myös Suomeen. Varautumista kehitetään nyt lainsäädännön, infrastruktuurin ja toimintatapojen tasolla järjestelmällisesti. Savola korosti, että huoltovarmuuden kolme peruspilaria: energia, vesi ja ruoka ovat vahvasti maaseudun varassa, ja siksi maaseudun elinvoimasta huolehtiminen on koko maan etu. Hän painotti myös terveydenhuollon saavutettavuutta: toimiva peruspalveluverkko pienilläkin paikkakunnilla lisää kriisinsietokykyä ja antaa keskeistä turvaa väestölle poikkeusoloissa.
Tapahtumia luvassa läpi hankkeen, päätapahtuma ajoittuu kesään 2026
Projektipäällikkö Jari Niskanen kertoi päätössanoissaan, että hanke jatkuu vuoden 2026 loppuun saakka. Seminaarisarja laajentaa huoltovarmuuden eri osa-alueita ja tarjoaa työkaluja varautumiseen niin yksilöille, yhteisöille kuin yrityksille.
Hankkeen aikana järjestetään useita seminaareja, työpajoja ja tapahtumia. Tulevana talvena painopiste on koulutuksessa ja paikallisissa tilaisuuksissa. Kesällä 2026 Ähtärissä on luvassa merkittävä tapahtumakokonaisuus, johon sisältyvät muun muassa valtakunnalliset huoltovarmuus- ja turvallisuusmessut, asiantuntijafoorumi, joka kokoaa alan huippupuhujat sekä sadonkorjuuseen ja ruokahuoltoon keskittyvä tapahtuma elokuun lopussa. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille huoltovarmuudesta ja turvallisuudesta kiinnostuneille.